Havaintoja Saksalaisesta ruokakulttuurista: majoneesi sopii ilmeisesti kaiken kanssa.
Kölnissä pidettiin 11.11 karnevaalit, ja kävimme saksalaisten opiskelijoiden kanssa tutustumassa niihin. Viina ja hiki virtasivat, ja aamulla ei ollut hyvä olo. Karnevaalit olivat kuin ala-asteen halloweendisko, paitsi että osallistujia oli varmaan miljoona, muumilimun sijasta juotiin kaljaa ja kajareista ei tullut smurffibiisejä vaan saksalaista öngertämistä. Eli ei ehkä sittenkään verrattavissa... Mutta asut olivat vähintään yhtä kekselijäitä.
Host-perheeni on erittäin mukava. Siihen kuuluu 19 vuotias Rika, joka tulee Suomeen vaihtoon ensi maaliskuussa, hänen vanhempansa ja koirat Tony, joka varastaa sukat ja kengät, ja Paula, joka ärjyy ja murisee aina kun hiipparoin portaissa tai tulen takaisin töistä. Talo on Hürthissä, ja siinä on kolme kerrosta. En osaa käyttää portaikkojen valokatkaisijaa, enkä ole vielä saanut selville, kuinka suihkua käytetään mukavasti. Portaissa mennään siis varovaisesti ja suihkussa kykitään ammeen pohjalla jotta vesi osuisi rintaa ylemmäs. Sain oman oman huoneen, jee!
Aamupala täällä on aina erittäin runsas. Leivän päälle voi valita kolmea eri marmelaadia, nutellaa tai maapähkinävoita (mikä on muuten superällöä, kuka ihme on päättänyt, että se kuuluu yleiseti hyväksyttävien ruokien listalle??) tuorejuustoja, kinkkua...
Työmatka taittuu kahdella junalla. Ensin Efferenistä Neymarktiin ja sieltä Friesenplatzille. Asemalta kävelee perille noin kahdessa minuutissa. Juna on yleensä niin täynnä, ettei sinne mahdu istumaan. Odotan haikeana mummoikää, jolloin ihmiset tarjoavat paikkansa sinulle.
Työpaikkani on Kölner Kostümwerkstatt, joka mm. vuokraa ja tekee tilauksesta roolivaatteita ja -pukuja ja osallistuu erilaisiin teatteriprojekteihin. Siellä on mahtavaa! Työympäristö on viihtyisä, ja paikan omistajat ovat superkivoja. He ovat vastikää ostaneet kaikki Hairspray-musikaalin roolivaatteet, ja tämä viikko on kulunut niiden kunnostamisessa. Minulle ei ole vielä selvinnyt mihin ne tulevat tulevausuudessa.
Suomenkieltä on ikävä. On hirveän rankkaa, kun ei koskaan ymmärrä mistä puhutaan, tai kun pitää miettiä, mitä englanniksi yrittää sopertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti